Sukuseuran retki Kizhin saarelle 2009

Petroskoin rannassa odotti vanha neuvostoaikainen kantosiipialus meitä tarjoten unohtumattoman matkan Äänisen pohjoipäähän Kizhin alueelle. Alus oli nopea, mutta vauhti saatiin aikaan meluisilla ja vahvasti savuttavilla dieseleillä, joiden saatuttamisaste oli huikea.

Kizhin saaren kirkot ovat Vepsän kansan työtä.

Hirsinen ympärysmuuri ja sen kiviperustukset ovat kestäneet hyvin säiden hyökkäyksiä jo yli 200 vuotta. Nyt alkaa kuitenkin ajan hampaan jäljet näkyä. Niinpä kirkkoa ja sen muureja korjataankin kansainvälisellä rahoituksella.

Kizhin saaren pääkirkko on rakennettu 1700-luvulla saaren korkeimmalle kohdalle ja muodostaa vaikuttavan kuvan taivasta vasten. Kirkko on kokonaan hirsirakenteinen ja kupolit ovat haapapaanua, joka on aikojen saatossa saanut hopeisen patinan, joka loistaa kuin aito hopea auringon kilossa.

Saari on ollut aikoinaan asuttu, mutta nykyään pelkästään museona. Saarella on yksi alueelle tyypillinen asuinrakennus. Talo on suuri hirsinen asuinrakennus, jonka ulkoseinää kiertää asuinkerroksen korkeudella parveke. Alakerrassa olivat eläinsuojat ja työtilat. Talossa saattoi asua useiden kymmenien henkilöiden perheyhteisö.

Pienempi kirkko on yksi saaren pyhäköistä.

Saaren luonto kasvaa vapaana ja luo kauniin kesäisen kehyksen vanhoille rakennuksille.

Asuintalon emännän nurkkauksessa esiteltiin meille perinteisten käsitöiden valmistamista ja kerrottiin elämästä talossa. Työ tehtiin aivan lännen puolella olevan ikkunan äärellä, jolloin valoa riitti mahdollisimman pitkään.

Pääkirkkoon emme päässeet, sillä se oli suljettu yleisöltä romahtamisvaaran vuoksi. Kirkkoa on väliaikaisesti tuettu teräspalkeilla, jotta alimmat ja varson lahonneet hirsikerrat voidaan vaihtaa. Pikkukirkon ikonostaasi teki kuitenkin syvän vaikutuksen.