Sukuseuran matka Petroskoista Syvärinniskalle Vepsien maisemissa

Vanha rantatie Petroskoista etelään seuraa Äänisen rantamaisemia ja halkoo joukkoa varsin hyvin säilyneitä raittikyliä.

Vepsien talot tunnisti muista tyypillisen koristelunsa perusteella. Ei tarvinnut kauan ihmetellä tien poskessa, kun pihalta ilmestyi vepsäläinen isäntä juttelemaan puhtaalla suomella.

Talot ja pihapiirit ovat siistejä. Taloissa on tilat myös karjalle, mikä näkyy korkeassa seinärakenteessa. Eläinten tilat asuintilojen alla ovat myös lämmityselementti.

Ääninen aukeaa aavana kuin meri eikä rantojen maisemia häiritse saarten sokkelot. Ranta samoin kuin järven pohjakin on hienoa hiekkaa toisin kuin pohjoispäässä, missä kallioiset rannat ja saaret antava aivan toisen ilmeen järvelle.

Kaunein ja koristelluin Vepsien rakennuksista oli Vepsän Museo, jossa vierailimme. Kyse on vanhasta kauppiastalosta, josta on tehty tämän hupenevan sukukansamme museo ja muistutus siitä upeasta kulttuurista, joka on nyt katoamassa kaupallisen maailman jalkoihin. 


Saimme kolkutella ovelle hyvän aikaa, ennen kuin kylästä saapui paikalle rouvashenkilö, joka avasi meille ovet. Kyseessä oli joko kulttuurien törmäys tai tavallinen väärinkäsitys. Pääsimme kuitenkin sisään ja näimme kulttuurin monimuotoisuuden ja kauneuden. 

Syvärin yli kuljettaa matkalaisia varsin venäläinen rakennelma. Kaksi rahtiproomua on kiinnitetty toisiinsa ja kanneksi on hitsattu teräslevy. Koko komeutta puskee voimakkaassa virrassa hinaaja. Bussimme mahtui juuri ja juuri kyseisen aluksen kyytiin, mutta yli päästiin.

Puolakan kenttäkeittiö palveli Syvärin rannalla ja saimme nauttia mainion lounaan raikkaassa ulkoilmassa seuraten joella kulkevaa varsin vilkasta laivaliikennettä. Viereisen kuvan maitotalousyksikkö tarkkaili toimiamme. Painorajoitus ei koske sitä, vaan on tuon autolautan kantavuusrajoitus. 

Paikallinen karjatalous oli kovasti kiinnostunut puuhistamme.